Hoitosuunnitelma 15.9.11
Sisältö
1 Lääkkeitä pitää vähentää
2 Lääkäriä pitäisi tavata kuukausittain
3 Jollei keskustelu auta niin siirryn tekoihin
4 Antennitien asunto on parempi paikka kuin Korkkikujan hoitokoti
Paluu kotisivulle
1 Lääkkeitä pitää vähentää
Ongelmistani tällä hetkellä asteikolla 1 - 10 on lääkkeidensyönti numerolla 10 ja vankeus mielisairaalassa numerolla 1. Lääkkeet ovat siis ylivoimaisesti suurin ongelmani. Olen asennoitunut olemaan vielä 3 vuotta mielisairaalassa. Tekemistä minulla on täällä vaikka loppuelämäkseni (liikunta, tietokone, kitaransoitto, intialaiset kielet ja Raamattu), mutta haluaisin vielä viettää elämäni aikana vähintään 10 vuotta Intiassa (siellä on paljon kasvissyöjiä). Syön nykyään 3 Zyprexa-tablettia illassa ja määrää pitäisi piakkoin vähentää 2 tablettiin illassa. Tätä vähennettyä lääkitystä seurattaisiin vuoden verran ja jos tilani huononee, niin suostun syömään lääkkeet valittamatta. Jos kuitenkin oloni paranee tai pysyy ennallaan, niin lääkitys pitäisi pudottaa 1 pilleriin illassa. Jos oloni edelleen pysyy hyvänä seuraavan vuoden, niin lääkitys lopetetaan kokonaan. Tätäkin tilaa seurataan vuosi ja jos oloni pysyy hyvänä, niin muutan loppuiäkseni Intiaan. Minulla on hyvin vahva tunne, että oloni paranee lääkkeitä vähennettäessä. Tämän vuoden alussa lopetettiin Peratsin-pillereiden syönti. Siitä minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa ja olen jopa lykännyt sanoista tekoihin siirtymistä sen takia. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä tekoni 5.10.2011 päivänä, jolloin olen ollut sairaalassa yhtäjaksoisesti 10 vuotta. Tilan huononeminen mitataan sillä, pystynkö hoitamaan päivittäiset tehtäväni. Henkiolentojen koputukset eivät ole huonon tilan merkki. Niitä on ollut 20 vuotta ja ne tulevat luultavasti jatkumaan vuosikausia, kenties koko elämän. Niihin täytyy sopeutua. Ei niitä saa pois lääkkeilläkään. Sitä paitsi ne ovat kiintoisa ilmiö, mutta vastuu on aina tekemisistäni itselläni niinkuin tähänkin asti. Henkiolennot ovat kokemuksieni mukaan joskus myös pahoja. Niitä on mahdoton kaikissa tilanteissa totella. Päätöksen teoista teen minä. Henkiolennot ovat elämänkumppanini, jonka seurassa on inspiroivaa elää. Ne lisäävät elämään yhden kerroksen lisää ja se on todella hyvä asia.
Aivoni toimivat nykyään niinkuin aina täysin normaalisti. Lääkäri ei ole mitannut dopamiinin määrää aivoissani ja hän vain olettaa, että dopamiinin määrässä on vikaa. Se on hypoteesi ja arvailua eikä perustu tietoon. Elämän pituinen lääkitys on TODELLA HUONO IDEA. Oloni on hyvä nykyään, koska tietoa ja kokemusta minulla on enemmän kuin koskaan ennen. Tiedän, että ihmiset, maailma ja Jumala ovat pahoja. Se on ikävää mutta totta. Palat maailmankuvassani ovat ajan myötä loksahtaneet paikoilleen. Hippivirralla oppimani asia, että Jumala on paha, oli ainutkertainen oivallus elämästä. Sen asian sulattelu ja syvällinen ymmärtäminen on vienyt lähes 10 vuotta. Lääkärin määräämä lääkitys on syiden etsimistä väärästä paikasta. Aivoissani ei ole mitään vikaa. Ihmiset, maailma ja Jumala ovat vain pahoja. Jos televisio on rikki, niin lääkäri vie radion huoltoon ja ihmettelee, miksi televisio ei toimi vieläkään. Hän etsii syitä väärästä paikasta. Maailmaa ja ihmisiä tulisi muuttaa, ei aivojani. Jumala puhui Moosekselle kolmessa luvussa Raamatussa 27 kertaa. Sen jälkeen lopetin tilanteiden paperille kirjoittamisen, koska olisin joutunut kopioimaan koko Mooseksen kirjan. Ei Mooseksen aivoissa ollut mitään vikaa, hän oli vain yhteydessä henkimaailmaan niinkuin minäkin. Ei Mooses kaivannut lääkitystä sen takia, enkä minäkään tarvitse. Lääkäri sanoo, että toimintakykyni ei palaa entiselle tasolle, jos lääkkeitä ensin vähennetään ja sitten taas tilan huononemisen takia lisätään. En usko, että tilani huononee lääkkeitä vähennettäessä ja pidän huolen siitä, että lääkitystä jatkettaessa seuraukset ovat paljon vakavammat kuin toimintakykyni mahdollinen lasku. Tekoni pitää siitä huolen, jos lääkitystä ei aleta lähiaikoina vähentämään.
2 Lääkäriä pitäisi tavata kuukausittain
Lääkäri on tavannut minua vuosittain vain 2 - 4 kertaa noin 10 - 20 minuuttia kerrallaan. Se ei riitä hyvään tuntemiseen. Tapaamisia tulisi olla kuukausittain varsinkin nyt, kun siirtyminen sanoista tekoihin on lähellä. Kun teko tapahtuu, niin keskustelulle ei ole enää sijaa. Nyt täytyy keskustella, kun siihen on vielä mahdollisuus. Tarkkailulausunnoissa lääkäri kuvaa vain tarkkailun aloittamis- ja lopettamiskeskustelussa saamaansa kuvaa minusta. Olen kiihtynyt keskusteluissa lääkärin kanssa, koska hän syöttää minulle mielenterveyslääkkeitä ja pitää vangittuna mielisairaalassa. Se ottaa ankarasti päähän. Muissa tilanteissa puolen vuoden aikana käyttäydyn täysin normaalisti ja rauhallisesti. Olen rauhallinen 99,9% ajasta. Vain lääkärin lääkkeet vituttavat minua raskaasti. Muut henkilöt eivät vituta minua niin paljon kuin lääkäri. Toinen tilanne, jossa olen monesti kiihtynyt on hoitajien kanssa keskustelut, koska he myötäilevät mielipiteissään lääkäriä eiväkä kuuntele potilaan ajatuksia. Lääkäri on muka aina oikeassa ja potilas väärässä. Se vituttaa raskaasti. Olen oman elämäni paras tuntija. Lääkäri ei sitä ole.
Lääkäri ei ole käynyt koskaan Antennitien asunnossa katsomassa minun elinympäristöä. Hänen olisi syytä käydä Antennitien asunnossa kahvilla ja tutustua minun elämääni. Aikaa se ei veisi kuin 20 minuuttia. Ei lääkärillä voi olla aina niin kiire, ettei ole aikaa kunnolla tutustua potilaaseen.
3 Jollei keskustelu auta niin siirryn tekoihin
Olen keskustelun kannalla ja haluaisin ratkaista ongelmat puhumalla. Lääkäri ei kuitenkaan kuuntele minua. Hän väittää henkiolentojen koputuksia pään sisäisiksi dopamiinista johtuvaksi harhaksi. Minä olen 100% varma, että henkiolennot ovat olemassa. Minulla on 10 vuoden ajalta tieto niiden olemassaolosta. Sitä ennenkin minulla oli vastaavanlaisia kokemuksia 10 vuoden ajalta, mutta silloin ajattelin, että ne ovat muiden ihmisten aiheuttamia. Asuin rivitalossa ja kun koputuksia tuli seinistä, niin ajattelin, että naapurit lukevat ajatuksiani ja koputtelevat seiniä ajatuksieni kohdalla. Muutin Hippivirralle omakotitaloon ja siellä koputukset kumma kyllä jatkuivat. Siitä tulin aukottomasti siihen tulokseen, että henkiolennot ovat totta. Tieto on arvokkain asia elämässäni ja se on maailmankuvani kulmakivi. Raamatussa on myös monia kohtia, joissa Jumala viestii tai puhuu ihmisille. Niin Hän tekee minunkin kohdalla ja pidän sitä kokemusta tärkeimpänä asiana elämässäni. Käytän kuitenkin sanaa henkiolento, sillä joskus Hän esiintyy kuin Jumala ja toisinaan kuin Saatana. Neutraali henkiolento on paras kuvaus kokemukselleni. Jumala voi olla joskus myös tosi paha (esim. tsunami tai kuivuudesta johtuva nälänhätä).
Olen yrittänyt päästä lääkityksestä eroon kohta 20 vuotta. Syvällinen juttelu ja maailmankuvan jakaminen toisten kanssa parantaisi oireita. Jos ei tunne muita ihmisiä, niin ongelmia elämässä tulee. Suomalaiset eivät kuitenkaan puhu elämänsä tärkeimmistä asioista julkisesti tai kahdestaan. He salailevat ajatuksensa. Lääkkeillä eivät ihmissuhteet parane, päinvastoin. Lääkitys lisää vain vitutusta. Olen huomannut, ettei porkkanan (juttelun) avulla lääkitystä pysty vähentämään. En aio odottaa enää 10 vuotta, vaan siirryn sanoista tekoihin (keppiin), joilla osoitan, että uskon pärjääväni elämässä lääkkeittä paremman ihmis-, Jumala- ja maailmantuntemisen avulla. Tekoni on sellainen, että pääsen sen avulla Intiaan, en loppuiäkseni mielisairaalaan. Teen tekoni jainalaisuuden ja väkivallattomuuden hengessä. En tapa edes hyttystä enkä halua astua edes muurahaisen päälle. On ikävä, jos asioita ei pysty ratkomaan sanallisesti. Tekoni kuitenkin vahvistaa sanojani. Olen 100% varma, että pärjään elämässä ilman lääkkeitä. Tieto ja kokemus ovat iän myötä lisääntyneet.
Olen kuvannut ajatukseni ja maailmankuvani nettisivuillani 75 sivun verran. Olisi mukava, jos muutkin tekisivät samoin, mutta vastaavanlaisia kotisivuja en ole Suomesta enkä ulkomailta löytänyt. Ihmiset eivät puhu tärkeimmistä ajatuksistaan. Se on ikävää. Yksityiskohdista on paljon juttuja kirjoissa ja netissä, mutta kokonaisvaltaista näkemystä ihmisistä, maailmasta, Jumalasta ja elämästä ei juuri löydy. Ei ole hyvä harjoittaa pelkästään analyysiä eli asioiden jakamista pienempiin osiin. Olisi syytä harrastaa myös synteesiä eli keskittyä tärkeimpiin asioihin ja vetää yksittäiset langat yhteen kokonaisuudeksi.
4 Antennitien asunto on parempi paikka kuin Korkkikujan hoitokoti
Olen joka toinen viikko Antennitien asunnossa ja joka toinen viikko Korkkikujan hoitokodissa. Järjestely on hyvä sillä parasta nykymenossa on vaihtelu. Kun viettää viikon yhdessä paikassa, niin oloon tottuu ja kyllästyy ja elämä muuttuu kaavamaiseksi. Juuri silloin tapahtuu muutto toiseen paikkaan ja kaikki tuntuu taas uudelta ja toisenlaiselta. Jos olisi pakko valita näiden kahden väliltä, niin valitsisin Antennitien asunnon. Siellä minulla on ollut oma huone 2 vuotta ja tilaa 10 vuoden aikana kertyneelle roinalle on runsaasti. Jos muuttaisin koko ajaksi Korkkikujan hoitokotiin, niin minulla pitäisi olla siellä oma lukollinen huone ja runsaasti kaappitilaa. Tietokoneeni ja järjestelmäkamerani haluan lukkojen taakse.
Haluan selvittää lääkkeiden vähentämisasian lääkärin kanssa ja siksi toivon, että saan olla toistaiseksi Antennitien asunnossa ainakin puolet ajasta. Lääkäri on lääkeongelman minulle aiheuttanut ja hän saa sen myös ratkaista. Jos toinen lääkäri joutuisi selvittämään tekoni seurauksia, niin hän ei voisi tehdä sitä samalla kokemuksella minusta kuin lääkäri Joel Hallikainen.
Paluu kotisivulle